JÄNTTI. Mie taas siihe voisi' heittää puolestain, jos patruun ottas' tään Vallinkorvan takas' työhöö: hänellki nii köyhyys.
ANTERO. Kuunnelkaahan ensin tutkintoa!
VALLINKORVA (Jäntille). Em mie siint viinajutust oo siull, Jäntti, vihhaa pitänt. Köyhäll o raha kallis… Etkä sie — Ako'st pahhuus tulloo kaikk'.
LEENA. Häpiä tok' puhheitais!
ANTERO (nostaa Vallinkorvalta jääneen rautakangen seinää vasten).
Kuulkaa ensin, mitä hyvää Vallinkorva on aikonut teille!
ILLBERG (Vallinkorvalle). Te on meinas serkki se dammi, sul—sul—?
ANTERO. Niin, hän aikoi hukuttaa tehtaan, särkeä sulun koskesta.
TYÖMIEHET (kauhistuneina), Sulkuu aikont särkii!
VALLINKORVA (vavahtaa, vaan oikaseksen). Ehjä viel o miu tietäksein.
ILLBERG. "Meinas serkki", mine sano, mut ei kerkkeny —?