IJÄS (puhunut hiljaa työmiehille, viittaillen Vallinkorvaan).
ILLBERG. Eiks te on hilja? Mine fangitse joka kyns, jos te praakka siinn. (Anteron tullessa, Vallinkorvalle.) Höm, Välikorva, miks Te on meinas serkki se sul — sul —?
VALLINKORVA (katsoo lujasti Anteroa silmiin). A tahot sie tietää?
ANTERO (vähä hämillään). Se sulkujuttu saa minun puolestani olla sinään —
ILLBERG (kumartaa). Jaa, se olla niinku patruun takto.
ANTERO. Mutta nyt on tullut ilmi uusi, suuri rikos, jota en millään muotoa voi jättää.
ILLBERG (uteliaasti). Aj jeevel —?
ANTERO. Minun kassakaapistani on viime yönä viety tuhannen markkaa rahaa sekä yhdeksän ja puoli tuhatta velkakirjoissa.
KAIKKI (katsovat Vallinkorvaan, joka siitä joutuu hämilleen).
ILLBERG. Aijai, varkkaus?