Neljäs kohtaus.
Tupaan tulee kumarrellen nuori, huolellisesti puettu herrasmies, sinertävät rillit nenällä. Sekoittaa puhuessaan usein d:n ja t:n. Hän on tehtaan konttoristi.
ALPO LEINIÖ. Herran rauha syntymäkotillesi, Lyyli kuldani.
LYYLI (rientää häntä vastaan). Alpo! Olenkin jo odottanut.
KAISA (pyyhittyään kätensä esiliinaan, tervehtää). O hänell syy vuottaaki. Kai pastuor' tietää —?
ALPO (keskeyttää). Puhudelkaa minua täst'etes vaan nimeltäni! Konttorissa minä nyt työskentelen, kuden tietätte. — Niin, juhannusaaton olen valinnut hääpäiväksemme.
KAISA (ryhtyy taas työhönsä). Luojan kiitos!
LYYLI (vie Alpon päällystakin naulaan), — että se vihdoin on päätetty.
(Istuvat pöydän taa.)
ALPO. Mikäs nyt enää olisi esteenä, kun olen saavuttanut vakaan aseman? Opetustointa harjoitan siinä sivussa vaan omasta sisällisestä halustani. Ainoastaan kolehti jää siitä minulle, vapaaehdoinen.
KAISA. A nuorenn pääsittenki palkall.