VALLINKORVA. Millos siitt loput?
ALPO. Jos pantaisiin kaksisataa maksettavaksi silloin hääpäivänä, juhannusaattona, ja sitte loppusumma tuhat markkaa tämän vuoten kuluessa?
VALLINKORVA. Siihe mie tyyvyn mainiost'!
ALPO. Kauppakirja pidää olla kuitattu, laillisuuten vuoksi. Niistä maksuista minä annan eri velkakirjan.
VALLINKORVA. A siint patruuna' velast?
ALPO. Siitä taas eri sitoumuksen, paitse Lyylin velkaosasta, joka siirtyy itsestään, niinkuin jo puhuttiin.
VALLINKORVA. Miepä sitä en oikee saant sarviin.
ALPO. Selvähän se on kuin päivä!
VALLINKORVA. No, kun lie! — Er' kirjanks' tiet siintki' jott myö jäähää viljelijäks'?
ALPO. Niin, eri välikirjan. Mutta siinä on muistettava niin monta seikkaa, laillisuuten vuoksi … enkä ole sitä ensinkään miettinyt — niin ehkä jätämme sen toiseen päivään?