TYÖMIEHET ja -NAISET. Voip' sattuu!
JUOKSUPOIKA (tuo Anterolle sähkösanoman, palaa heti).
ANTERO (avatessaan, Vilholle). Uhkaavalta näyttää tosiaan! — Kurssitelegrammi tietysti. (Vilkastuaan sähkösanomaan.) Laskenut kolme penniä! Peruutettava myyntikäsky vieläkin.
(Menee kiireesti.)
ELSA (astuu esiin, korottaa äänensä). Kunnioitettavat, rehelliset työmiehet!
PUTLAAJAT. Ohoi! Tääll ollaa.
ELSA (laskien kätensä Vallinkorvan olalle). Niitten katkeruutta uhkuvain lauseitten johdosta, jotka äsken kuulimme tämän arvonmiehen huulilta —
VALLINKORVA (irtautuu). Oo tuoss!
ELSA. — sen johdosta tuli mieleeni eräs kertomus vanhalta ajalta, jolle pyydän teitä hetkeksi kallistamaan korvanne —
PUTLAAJAT (keskeyttämättä työtään). Vastaat sie, jos mei keitokset pallaat pohjaa'?