Tuuterkaivenius. Sitte eräs Talonvartija.
Tuuterkaivenius. Viisikymmentä markkaa päivässä! — Minua jo arveluttaakin, paljonko sitte urakka-miehet saanevatkaan, ne jotka huoneita urakka-kaupalla rakentavat! (katselee ympärillensä). Komea kartano! Minua juuri arveluttaa mistä Suomi on saanut rakennus-niekkoja! Nykyseen aikaan lienee oivallinen rakennuksien ylihallitus toimessa. Olispa tuota hupainen kolkuttaa vähän portille (kolkuttaa portille).
Talonvartija (puettuna loistavaan aamu-pukuun, astuu ulos, syöden hyydeltä (glace) ja hämmennellen sitä kullatulla hopealusikalla). Mitäs pitää?
Tuuterkaivenius. Onko se tämän talon isäntäherra, jota minulla on kunnia puhutella?
Talonvartija. Minä olen talonvartija eli paremmin sanoen portinvartija, hyvä herra!
Tuuterkaivenius (itsekseen). Portinvartija samettisessa yö-nutussa ja syöpi hyydettä! — (Kovasti). Minä olen reissuvainen, ja sitte on jo kauvan aikaa kun olen ollut Jyrängön kaupungissa; — vaan mistä kummalta on saatu varoja silata huoneita noin kullalla?
Talonvartija. Viisikymmentä vuotta on sitte, kun löydettiin kultavuori Vierumäestä.
Tuuterkaivenius. Kultavuori Vierumäestä! sepä on hyvä kuulla semmoista! — Toropovan puoti-kartano on jotensakin muuttunut, näen minä. Sen vanhalla katolla istui ennen, Tirisovan aikana, kyyhkysiä parvittain, mutta nyt näen tuossa koko joukon korkeita savu-torvia.
Talonvartija. Tämäkö tässä? Se oli ennen vapaaherrojen kokous-huone, mutta kun niitä ei enää nykyiseen aikaan tarvita, niin kartano muutettiin ruokalaitos-tehtaaksi, mikä käypi höyryllä.
Tuuterkaivenius. Mitä kummaa! puuropatoja puotitavarain sialla.