Theodor.
Ma taistelussa voiton sain,
Vaan rintaani mun murhe painaa.
Tuoss' lepää kaksi rinnakkain,
Kuolleena tuo, tuo kohta vainaa.
Voi, viha seuraa raskahasti
Murhett' aina kuoloon asti.
Sjövall. Ihanat sanat! Herra tiesi mistä ne lienen saanutkaan. (Kuuntelee). Mitäs se on? Ei yhtään aploodia?
Theodor (Lähestyy Josefinaa).
Oi Kunigunda, eloon jälleen herää kulta.
Josefina (Alkaa tointua).
Sa elät?
Theodor.
Tottakai!
Josefina.