(Yleisö perällä aplodeeraa).
Sjövall (Aplodeeraa). Hyvä! hyvä!… hän pelastaa minun tragediani!
Theodor. Rakas isä…! (Tekee seuraavana aikana rukoilevia liikkeitä isälleen).
Gråström. Jos äitivainajasi näki sinut tuollaisena venkaleena, niin hän varmaankin kääntyisi haudassaan.
(Yleisö perällä aplodeeraa).
Sjövall. Mainiota!… Yleisö luulee tuon kuuluvan näytelmään.
Gråström. Sinä vetelehtijä! Sitäkö varten olet saanut oppia italialaista kirjanpitotaitoa, että nyt kummittelet tuollaisena tarhapöllönä?
Sjövall. Ai, ai! tuo ei ollut draamallista!
Gråström. Oletko sinä mielestäsi ihmisen näköinen, sinä? Et — kalkkunakukon näköinen sinä olet. Mutta odotappas! Keppini kyllä opettaa sinut kotkottamaan! (Ryntää, keppi koholla, Theodoria kohti. Kaikki vetäytyvät kulissien taakse. — Gråström ajaa Theodoria ympäri näyttämön. — Theodor työntää Vestan alttarin itsensä ja isänsä väliin, jonka ympäri Gråström ahdistaa häntä).
(Aploodeja ja hyvähuutoja perällä).