"Vai niin, onko hän valittanut sitä?" kysyi tyttö nähtävästi hämillänsä.
"On."
"Mitä on hän sitte sanonut?"
"Kaikki, lapsukaiseni!"
"Kaikki?… mitä hän sitten tietää?" kysyi tyttö lapsellisuudella, joka milt'ei saattanut hänen tutkijaansa hämille.
"Tosin ei hän mitään tiedä", vastasi tämä hetken vaijettuansa, "mutta juuri tämä tietämättömyys saattaa hänet tyytymättömäksi ja alakuloiseksi."
"Minäkin olen sangen alakuloinen siitä, mutta"…
"Mutta?"
"Mutta minä en voi sitä auttaa… en, en! sitä en minä voi!"
"Sinä et ole tahtonut sanoa Grå-rouvalle, mihin sinä menet ja mitä sinä te'et, ollessasi noin ulkona omin päisi, sillä sinä pelkäät hänen nuhtelevan itseäsi… Mutta minulle, joka, kuten tiedät, en koskaan ole nuhdellut sinua, tulet sinä sanomaan sen… eikö niin Amandaseni?"