Myrsky alkaa nousta.
Seuraavana päivänä noin kello kuuden aikaan ehtoolla riensi eräs miesi, joka näytti tulleen Etelältä itäistä pitkääkatua ylöspäin. Jokainen, joka seurasi tätä miehestä, pysähtyi ja katsoi taaksensa häneen, sillä paitsi sitä,, että hän ennemmin juoksi kuin käveli, jota ei pidetä soveliaana paremmille ihmisille, näytti hänen kasvonsa enemmän mielipuolen kuin järjellisen ihmisen kasvoilta. Hänen poskensa heruivat kuin kuumetautisen, ja silmänsä kierivät tuimasti päässä, hänen jupistessansa puoliääneen joukon käsittämättömiä sanoja.
Mies syöksyi eräästä mainitun kadun varrella olevasta portista sisään, ryykäsi ylös niitä monia, jyrkkiä portaita, jotka johtivat kolmanteen kerrokseen, jonka jälkeen hän muutamain turhain koetusten perästä sovittaa avainta erään pimeässä käytävässä olevan oven lukonreikään, potkasi oven auki, ja, tultuansa tällä tavoin erääsen isonpuoliseen, somasti sisustettuun huoneesen, heittäyti takaperin kohennetulle vuoteelle, joka kuitenkin näytti siltä, ett'ei sitä sinä päivänä oltu kohennettu.
Henki kurkussa, kuten sanotaan, riensi hänen perässänsä eräs nainen huoneesen ja seisahtui hämmästyksen huudahduksella vuoteen eteen.
"Jumalani, herra sihteeri!" lausui hän; "juosta ulos, kun ollaan kuumetaudissa, eikä tulla kotia koko edelläpuolenpäivänä!… Kuinka levotoin minä olen ollut!… minä pelkäsin herra sihteerin käyneen heikommaksi ulkona ja kaatuneen kadulle ja"…
"Menkää, menkää! sallikaa minun olla levossa!" huudahti makaava.
"'Olla levossa?' kaunis lepo!" vastasi vanha huoneen siivoojatar; "täällä on ollut joku, joka"…
"Menkää, olen minä sanonut!… mitä te ällistelette!… tahdotteko mennä ulos!"
"Herra sihteeri ihan peloittaa minua!" tankkasi mummo, vetäytyen takaperin ovelle päin; "eikö sihteeri haluaisi minkäänlaista keitosta?"
"Ah, minun päätäni! minun päätäni!"