"Käsittämätöntä!" jupisi hän silloin puoliääneensä; "samat paikat on tänään tarkastettu, eikä olla kuitenkaan voitu huomata mitään epäluulonalaista."
"Onko armollinen herra päällikkö niin varma siitä, että ne, jotka ovat tarkastaneet näitä paikkoja, ovat tehneet kaikki kuin velvollisuus olisi vaatinut?" kysyi Broms, joka oli kuullut päällikön lauseen; "minun tietääkseni on yksi ja toinen Vahtimiehistä, jotka tietävät siitä asiasta yhtä paljon kuin minä ja minun toverini."
Päällikkö tirkisteli hämmästyneenä mylläriä.
"He ovat kaiketi jo alkaneet vierittää pois etimäisiä kiviä?" kysyi
Broms tovereiltansa.
"Heidän piti juuri alkaman, kun meidät tuotiin ylös", vastasi kivikauris.
"Olkaa sitte hyvä, että annatte käskynne silmänräpäyksessä, sillä nyt ei ole enään aikaa hukattavana", vakuutti mylläri.
Päällikkö nousi seisovallensa ja lähestyi ovea.
"Olkaa myöskin armollinen, että käskette meidän pysähtymään päävahtiin, kunnes herra päällikkö on palannut", pyysi Broms.
"Me olemme hukassa, jos meidät viedään takasin holviin!" lisäsi Olsson nähtävällä levottomuudella.
"Niin, te voitte jäädä ylös", lausui päällikkö ja meni huoneesta.