Alm katseli hämmästyksellä maisteria, jonka kasvot puhuivat enemmän viidestäkymmenestä kuin kolmestakymmenestä vuodesta. Jos kellään oli oikeutta pidetään luurangon näköisenä, oli se todellakin hänellä.
"Mutta arvattavasti oli teillä toinen nimi, ennenkuin tulitte kaartiin?" kysyi Alm.
"Oli kaiketi… mutta sen minä olen haudannut, ja mikä on haudan oma, sitä ei ota kukaan takaisin."
"Eikö teillä ole laisinkaan halua hyödyllisempään ja kunniallisempaan työhön?"
"Sangen vähän halua… mutta vieläkin vähemmin kykyä."
"Teillä on tietoja… te osaatte kirjoittaa… minä voisin hankkia teille työtä."
"Ettekö näe, herra, että minä syön vasemmalla kädelläni?" kysyi maisteri; "ja kuitenkaan en ole syntynyt vasenkätisenä."
"Miksikä ette käytä oikeatanne?"
"Siksi, että se on ollut halvattuna neljän vuoden ajan… Onnellista, että näin on ollut!… terveenä ei se tuottanut minulle äyriäkään… halvattuna antaa se minulle kaikkea, mitä tarvitsen… Noh, herra aikoo tervehtiä Broms'ia tuolla ylähällä?"
"Niin."