"Tarvitaanpa tarkka silmä voidakseen ulkoapäin päättää ihmisen täydellisestä sisällisestä arvosta", sanot meidän revisorimme hymyillen.
"Se voi kyllä olla todenperäistä", vastasi kauppamies; "mutta minä vakuutan sinulle, että kun minä otan palvelukseeni kauppa-apulaisen, voin minä ensi silmäyksellä sanoa, mihin hän kelpaa."
"Kuulepas, Amélie, kukahan tuo jumalaisen kaunis nuori miesi mahtane olla, joka istuu vastapaätä olevassa loosissa muiden upseerein joukossa?" kysyi vasemmalla olevassa loosissa eräs nuori nainen vieressänsä istuvalta ystävättäreltään.
"Hänkö, jolla on nuot pienet, mustat viiksit ja kiharainen tukka?"
"Niin, juuri häntä minä tarkoitan."
"Hän on Räyel nimeltään ja hän on luutnantti
Henkivartija-husariväestössä."
"Vai niin, sinä tunnet hänet?"
"Hän oli isäni luona edellä puolen päivänä ja silloin esiteltiin minut hänelle."
"Minkälainen hän on?"
"Sangen rikas… isäni sanoi hänen isänsä olevan varakkaimpia miehiä
Ruotsissa."