Kaikki ihmettelivät tätä mielenmalttia, joka sopikin raharuhtinaalle, jonka jälkeen tukkukauppias meni portaita ylöspäin, pää pystyssä ja hännystakkinsa liepeen roikkuessa.
"Sinä tulet kaiketi katsomaan neljättä näytöstä?" kysyi kauppias
Alm-ystävältänsä, jonka hän tapasi seisomassa teaatterihuoneen portilla.
"En", vastasi tämä, katsellen ajatuksiinsa vaipuneena pimeälle kadulle.
"Etkö?… Noh, todellisesti onkin jo parhain kohta mennyt… Lucia on kuollut, eikä esiinny enään näyttämöllä… Noh, piru vieköön, mitä pidit sinä Olivia Heuser'ista?"
"Paljon, paljon!"
"Se on minun mieleeni… oivallinen vartalo, veliseni!"
"Mitä hänestä muutoin arvellaan… hänen yksityiselämästänsä?" kysyi
Alm hiukan väräjävällä äänellä.
"Onpahan kuin tuossa… siitä ei tiedetä mitään… naiset kehuvat häntä, ja se on jo paljon."
Alm henki keveämmin.
"Minä menen katsomaan viimeistä näytöstä, minä", jatkoi kauppias; "Edgar surmaa itsensä, kuten luultavasti tiedät, ja tähän loppuu näytäntö."