"Joll'ette usko minua, uskokaa ystäväänne, sillä tällä kertaa puhui hän totta", lausui Alm yhä tyynenä.
"Mutta… mutta hyvä Jumala, mistä syystä sitten?"
"Tietysti tavataksensa teitä", vastasi Alm katkeralla ivalla.
"Haa, herraseni!"
"Minua kummastuttaa", jatkoi Alm, "ett'ei teidän itserakkautenne jo ole sallinut teidän aavistaa sitä. Ne monet, hauskat seikkailut, joita teillä on ollut hänen kanssansa olisi pitänyt selittämän kaikki."
"Te solvaatte, te haavoitatte minua!"
"Koska tuli luutnantti Räyel tuntehikkaaksi ihmiseksi, jota voi haavoittaa?"
"Herra revisori!"
"Minä en kumminkaan haavoita kantapäähän, kuten te."
"Ah, tämä menee liian pitkälle!"