Mutta nyt juoksi tyttö alas radalle ja alkoi hyppiä toiselta kiskolta toiselle.
— Sinne et saa mennä! Ei millään muotoa sinne! huusi hänelle isä.
— Täällä et saa mua kiinni! — riemuitsi taaskin lapsi.
Oli, niinkuin sanottu, jo hämy, ja isä, jonka silmiä lyhdyn valo häikäisi, voi tuskin eroittaa tuota pientä olentoa, joka juoksenteli edes takaisin alhaalla radalla.
— Mutta missä olet sitten? — huusi hän hätäisenä.
— Hae!! — vastasi lapsi ja nauraa viruutti.
— Minä suutun enkä enää koskaan leiki Annan kanssa, jos et heti kohta palaja tänne.
— Oh, sinä vaan sanot niin sentähden, kuu et saa mua kiinni.
— Tulehan nyt jo, joudu! Isä antaa sulle piparkaakkua.
— Se ei ole totta. Sinulla ei ole piparkaakkua. Tahdot vaan houkutella minua piilostani pois.