Avonainen paikka ravintolan edustalla. Näköala kaupunkiin päin. Pöytiä ja tuolia näyttämön sivuilla; pöydillä pulloja ja lasia.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
MERIMIEHET (lasit kädessä ja piiput suussa).
Laulu n:o 4.
(Sävel: Vikingabalken "Frithiofin sadusta".)
Vapaa on merimies, sekä voittamaton,
Kun se kuohuja viillättää,
Kuningasta palvella kunnia on,
Ja on siksi sen pystyssä pää!
Meri raivota, vaahdota, telmiä saa,
Meillä vainen on naurussa suu,
Ja jos kuunari karille kalskahtaa,
Väkivoimin se irtautuu!
Vähät siitä, jos kaappari päälle käy,
Ylös miehet, ei armoo se saa!
Pian meidän se on, ei pelkoa näy;
Pojat potrat, jo hurratkaa!
Liput maston huipussa leikkiä lyö,
Sataman kun me saavutamme,
Ilo yllä on nyt, levon suopi jo työ,
Merimiehelle juhla on se!
Ens. merim. Eläköön kauppalaivasto, mutta höyryalukset hiiteen.
Toinen merim. Seis masiina! Minä puolustan höyrylaivoja; olen palvellut parissakin sellaisessa!