(keskeyttää laulun ja sanoo) Anna anteeksi, hyvä lanko, mutta nyt ei ole aikaa iloitsemiseen ja lauluun, kun viisikymmentä tuhatta kannua viinaa makaa meren pohjassa. Minä olen kadotettu.
Job. Onko lanko kadotettu. (Laulaa)
Majuri, hei, j. n. e.
Kummellund. Mutta hiljaa toki! Minä tiedän, että lanko on iloinen ja hiljainen luonnostaan!
JOB (laulaa täysin voimin).
Majuri, hei, j. n. e.
Kummellund (pitäen kättään hänen suunsa edessä). Älä huuda, lanko kulta! Minä vakuutan kunniasanallani, että jos en huomiseksi voi saada kokoon 20,000, niin ovat kaikki asiani sikin sokin ja minä olen pakoitettu tekemään — (huomaa Rosennasen) Mitä tahtoo tuo täältä?
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Rosennase (läähättäen). En suinkaan tullut liian myöhään! Ah, minun kiltti Job'ini, minun kiltti Job'ini! (Nojautuu Job'in olkapäähän.)
Job. No entäs nyt, kultaseni!