Kummellund. Mutta ajatteletko todellakin kieltää minulta tämä pieni palvelus?
Rosennase. Kiittämätön! Hän kutsuu sitä pieneksi palvelukseksi! Vaan sellainenhan se on maailma!
Job. Niin, se on kiittämätöntä, kutsua sitä vaan pieneksi palvelukseksi.
Kummellund. Olenko minä kiittämätön? Mistä, taivaan nimessä, minun sitte tulee kiittää?
Rosennase. Hän kysyy, mistä hänen tulee kiittää? Siinä hyvistä teoistasi, Job!
Job. Kysyykö lanko, mistä hänen tulee olla kiitollinen?
Kummellund (vihaisesti). Kiitä minua sinne ja kiitä tänne! Minä luulen, että saan halvauksen! Neiti Rosennase! Se olette te kun olette matkaansaattaneet tämän, viekas nainen!
Rosennase. Kuulitko, Job! Kymmenen vuotta olen ollut hänen talossaan ja kuinka on hän minua kohdellut?
Kummellund. Kuinka olen teitä kohdellut?
Rosennase. Ensimäisen kevääni olen uhrannut hänelle, mutta nyt se on lopussa. Rakas Job! Toisen kevääni uhraan sinulle. Lähtekäämme tästä maasta, lähtekäämme Rio Janeiroon. Sinun kanssasi tahdon lähteä meren toiselle puolelle, sinun kanssasi aina haudankin tuolle puolen. (Nojautuu Jobia vastaan. Merimiehet, jotka kohtauksen alussa peräytyivät, lähestyvät taasen ja remahtavat nauruun).