Job. Viisikymmentä riksiä! — Ei ole laisinkaan siunausta enoilla nykyään, ei Rio Janeirossa enemmän kun täälläkään.
Kummellund (niinkuin ennen). Kaikki hyväntekeväisyyslaitoksille!
Job (silmäillen Rosennasea). Hän tuossa, joka on parhain hyväntekeväisyyslaitos, saa vaan viisikymmentä riksiä — — ohhoh!
Rosennase (nojaten Kummellundiin). Viisikymmentä riksiä! — Mutta eiväthän rahat ole maailman korkein onni. Näyttäkäämme että tulemme onnellisiksi ilman rahojakin!
Kummellund (työntää hänet luotaan) Mene sinne, missä pippuri kasvaa! (itsekseen). Kaikki on kadotettu — minun täytyy luopua kaikesta. Kyllä kävisi laatuun, jos olisin hiukan alhaisemmasta luokasta, mutta olenhan suuri mies, majuri ja ritari! Mitähän upseerit sanonevat, ja — — entäs — —
Job (ottaa esiin suuren tuohisen nuuskarasian). Saako luvan olla hyppysellinen de Comte — de Contradous'ia.
Kummellund (riistää rasian). Anna tänne nuuskarasiani! — Mitä tämä on? Tuohinen käppyrä! (Heittää rasian ja tarttuu Jobin kaulukseen). Kalle, minnekkä olet pannut minun kultaisen nuuskarasiani?
Job. Olen sen lainannut panttikonttooriin. Minähän aina olen niin auttavainen. Mitäs kulta muuta on kuin multaa!
Laulu N:o 9.
(Sävel: Robertista).