Lääkäri, joka kuolintodistuksen antoi, pudisti päätään, nähdessään rehevän suurikasvuisen naisen itkien seisovan sen pienen arkun ääressä, jossa lepäsi kahdenkymmenenkahdeksan-vuotiaan nuoren miehen luuranko. "Plus oli liian suuri ja minus liian pieni", ajatteli hän, "ja siitä syystä söi plus sen minuksen."
Mutta isä, joka eräänä sunnuntaina sai sanan poikansa kuolemasta, istui lukemaan saarnaa. Ja lopetettuaan lukemisen ajatteli hän itsekseen näin: maailma on vallan mullinmallin kun hyveitten harrastajat saavat sellaisen palkan.
Ja siveä leski, syntyisin Leidschutz, meni vielä naimisiin kahdesti ja sai kahdeksan lasta ja kirjotti artikkeleita liikakansotuksesta ja epäsiveellisyydestä.
Mutta lanko sanoi, että sepä on kirottu nainen joka niin ottaa hengen miehistään.
Mutta se hyveistä vapaa luutnantti nai ja sai kuusi lasta, ja tuli majuriksi ja oli onnellinen elämänsä loppuun asti.
Rakkaus ja jyvät.
Notario ei varmaankaan ollut tutkinut viljanhintoja, kun hän lähti majurin taloon kosimaan, mutta majuri oli.
— Rakastan häntä, — sanoi notario.
— Paljoko ansaitset? — kysyi vanhus.
— Tuhat kaksisataa tosin, mutta me rakastamme toisiamme, setä…