Käyttele ei miekkaa käsi,
hyväeli naista liiaks,
suukkoset vei miehuuden.
Kohtaa yössä maurilaisen,
orjan, vedenkantomiehen,
synkkää vihaa hautovan.
Aavikon ol' vapaa poika
muinen, raivas maan ja palkaks
sai vain haudan harmajan.
"Seis Hidalgo! Miekka esiin!
Taistoon, herra, teill' on säilä,
tikari on mulla vain,
vaikka kerran vertaisina
tasangoilla näillä seistiin
vapahina vastakkain!"
Mutta punamaalin alla
kelmenevi jalo herra,
herpoo käsi ponneton.
"Henkes kurjan säästän, orja;
taisto, jot' ei tasaväin
käydä, kunniaton on."
"Teidän isänne, Hidalgo,
meidän kirkkaat miekat mursi,
käsistämme aseet vei.
Pirstaleet vain kokosimme,
hioimme ne hampain, siksi
pitkä orjan miekka ei!
Tikarikin lienee säilä,
suvultansa yhtä ylväs
kuin on sinun miekkasi.