Amramia hiveli lämpimän tunne, ja samassa hän näki suuren tuhatjalkaisen kiemurtelevan kuolintuskassa lattialla.

— Te harjoitatte loihtutemppuja täällä? hän sanoi.

— Etkö tiennyt?

— Toivoin kuitenkin, ettei se ollut totta!

Samassa oli kuin seinä olisi avautunut, ja märkä, Niilin mudasta muodostunut valli olisi ilmestynyt näkyviin ja siinä krokotiilit ja käärmeet kiertäytyneet toistensa ympärille, sekä samalla virtahepo uhaten polkenut etujalkojaan.

Amram säikähti, mutta Phator otti esille koppakuoriaisen muotoisen taikakalun ja tämä kilpenään hän kulki keskelle kauhuja, jotka häipyivät savuksi, Amramin häntä seuratessa.

— Hän vain kääntää näköaistin, se musta mies, sanoi Phator.

Ja hänen huitaistessaan kädellään hälveni koko näky olemattomiin.

Nyt he taas seisoivat ensimäisessä salissa, ja osottaen Niilin mittaria sanoi Amram:

— Nälänhätä!