— Mitä me sitten muuta todistusta tarvitsemme?
— Mutta opettaja sanoi: Pistä miekkasi tuppeen, sillä jotka miekkaan rupeavat, ne miekkaan hukkuvat!
— Siitäpä ei viisastu! sanoi Annas ja läksi alas.
Mutta kansa huusi: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!
Petoeläin.
Jupiter Latiarisin temppelin edustalla Roomassa kohtasi toisensa kaksi keskiluokan miestä. He pysähtyivät kumpikin katselemaan uutta temppeliä, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja näytti siltä kuin olisi se ollut maanjäristyksen kourissa. Kivijalka oli nimittäin rakennettu katonharjan tapaan, pylväät seisoivat ylösalasin päät maata kohti ja katto oli laitettu perusmuurin kaltaiseksi alustaluukkuineen.
— Täällä sitä siis taasen tavataan, heprealainen, sanoi toinen, joka oli roomalaisen kauppiaan näköinen. Jaffassahan viimeksi näimme toisemme?
— Niin, vastasi heprealainen. Roomalaisen tapaa kaikkialla, hän on kotonaan kaikkialla tätä nykyä; heprealaisen tapaa myös kaikkialla, mutta hän ei ole missään kotona. Mutta sanohan minulle: kenen on tämä temppeli?
— Se on Petoeläimen, keisarin, Caligulan, mielipuolen, murhaajan, sukurutsarin temppeli, jonka hän on itsellensä rakentanut. Hänen kuvansa on tuolla sisällä, ja mielipuoli käy siellä joka päivä itseänsä palvelemassa.
Tällöin roomalainen teki merkin otsalleen, siirtäen oikean kätensä etusormen ensin ylhäältä alaspäin, sitten vasemmalta oikealle.