— Ei, hän ei polvistu ristin edessä.
— Sitten se on joku pyöveli!
Keisari ilmestyi repaleisena, likaisena ja nenäliina otsalla. Lähestyessään kristittyjä, joita hän valkeine viittoineen piti kreikkalaisina, rauhoittui hän ja päätti neuvotella:
— Oletteko kreikkalaisia?
— Täällä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei barbaria eikä skytiläistä, ei palvelijaa eikä vapaata, vaan kaikki veljiä Kristuksessa! Tervetuloa, veli!
— Se on Petoeläin! sanoi Aleksander.
Keisari tunsi nyt karanneen orjansa, ja tuskissaan hän painui polvilleen.
— Älkää minua tappako! Olen köyhä kivenhakkaaja, eksyksissä.
Neuvokaa minulle vain tie ulos, oikealleko vai vasemmalle?
— Tunnetko minua? kysyi Aleksander.
— Aleksander! vastasi keisari.