— Se heittiö! Ettet häpeä seurustelussasi hänen kanssaan.
— Hän on ihminen, suuret viat, suuret ansiot, ja hän on ystäväni.
Vihollisteni kanssa seurustelen vastenmielisesti.
Alkibiades melusi todellakin portilla ja rynkäsi sisälle:
— Heleijaa! Puolisot filosofeeraavat yhdessä; puhuvat eilispäivän pilanäytelmästä. Aasi tuo Aristofanes! Jos tahtoo lyödä kuoliaaksi vihollisensa, täytyy hänen osata, mutta Aristofanes pieksee pilviä. Osata, niin! Tiedättekö että Kleon on lyöty?
— Mikä onnettomuus! huudahti Sokrates.
— Onko se onnettomuus, että se verikoira tulee riisutuksi?
— Minä luulen että Alkibiades on saanut vääriä tietoja, päätteli nyt
Xantippa.
— En, Zeus vieköön, mutta toivoisin saaneeni!
— Hiljaa! Anytos tulee! varotti Sokrates.
— Nahkuri numero kaksi. Onpa merkillistä, että Athenan kohtalon luovat nahkurit.