— Ajattelehan, sellainen lemmon onni! —Siis: ei vielä; mutta ensi kerralla!

Alkibiades.

Kartafilos, suutari, istui puodissaan Acharnani-portin vieressä ja laitteli korkosaappaita Dionysos teatterille, joka vielä kerran tahtoi koettaa murhenäytelmän uudistamista, se kun jonkun aikaa oli ollut muodista pois Aristofanesin huvinäytelmäin takia.

Roomalainen Lucillus seistä lekotteli ikkunalaudan ääressä; ja kun filosofia Sokratesin ja sofistien mukana oli tullut muotiin, filosoferasivat suutari ja maanpakolainen decemviri niin hyvin kuin taisivat.

— Sinä roomalainen, sanoi Kartafilos, kuten minäkin muukalainen tässä kaupungissa, miltä sinusta näyttää valtio ja hallitus?

— On hiuskarvalleen samallaista kuin Roomassa. Koko Rooman tähänastinen historia voidaan kuvata kahdella sanalla: Patrisit ja plebeijit!

— Aivan kuten täälläkin.

— Se vain erotuksena, että Roomalla on tulevaisuus, Hellasilla ainoastaan menneisyys.

— Mitäpä tiedetään Rooman tulevaisuudesta?

— Cumaen sibylla on ennustanut, että Rooma on vallitseva maan.