— Onko jumalistakin tullut sofisteja?
— Jumalista on tullut mykkiä.
— Sitten voit sulkea temppelin milloin tahansa!
* * * * *
Parantumaton Alkibiades oli todellakin paennut Siciliasta vihollisen luo Spartaan, ja istui nyt aterialla Agis-kuninkaan kanssa, sillä Sparta oli säilyttänyt kuningasvallan, kun taas Athena jo varhain oli siitä luopunut.
— Ystäväni, puheli kuningas, en tahtonut, että olisit aterioinnut julkisesti yhteisessä pöydässä, sinä kun olet tottunut Athenan loistaviin pitoihin Aspasian luona.
— Minäkö? Oho! Mitä yksinkertaisin ateria on aina ollut sääntönäni; nukkua auringon keralla ja nousta auringon kanssa, et tiedäkään kuinka ankara olen itseäni kohtaan.
— Kun niin sanot, täytyy minun se uskoa. Huhu on siis sinua panetellut.
— Panetellut? Niin varmaankin! Muistathan Hermes-patsaat, joita en ole kumonnut, mutta joista tuli minun tuhoni.
— Onko sekin valetta?