HORN. Tämän äärettömän kunnianhimon salaa hän — koettaa hän salata yksinkertaisen pinnan alle ja alistuvaiseen kohteluun alemmillensa…
GYLLENBORG (näyttää levottomuutta).
KUNINGAS (punastuu).
HORN. … alemmillensa, joita hän oikeastaan halveksii, kuten hän halveksii koko ihmiskuntaa…
KUNINGAS (painaa päänsä rinnalle).
HORN. Nämä parooni Görtzin selvimmin esiintyvät luonteen piirteet, lisättyinä mitä harvinaisimmalla tunnottomuudella toisten kärsimyksiin nähden, voisivat näyttää soveltumattomilta uskonnolliseen mielialaan, mutta parooni Görtz ei ole ilman uskontoa. Voisi sanoa, että hän on jumalaapelkääväinen, pelkäämättä jumalaa.
FEIF (tähän asti sulkeutuneena, tuijottaa kauhulla Hornia).
KUNINGAS (tarttuu kaulaansa, aivan kuin tukehtumaisillaan).
HORN (jatkaa pelottomana, huomaamatta toisten eleitä). Oppinut ja hurskas Svedenborg katsoo parooni Görtzin käyttävän uskontoa jonkinlaisena taikavoimana, jonka avulla hän hankkii itselleen tukea ja valtaa myöskin aivan rikollisissa toimenpiteissä… esimerkiksi varoja kiristäessään, kostaessaan vihollisilleen… sillä hänellä on myös sellainen ominaisuus, ettei hän koskaan voi antaa anteeksi.
KUNINGAS (tarkastaa nyt Hornia, aivan kuin tahtoisi lukea toisen sisimmät ajatukset ja katsoa löytyisikö siellä joitakin taka-ajatuksia. Suu on auki ja ylähuuli vapisee).