FEIF. Ritari, sanan kauneimmassa merkityksessä.
KUNINGAS. Feif on viisas mies, sillä viisasta on aina puhua hyvää lähimmäisestään! Mutta — onko Feif määrännyt vartijat?
FEIF. Olen, Teidän Majesteettinne.
KUNINGAS. Sitten annan vangita Görtzin, mutta minä tahdon ensin puhua hänen kanssaan ja katsoa häntä silmäterään… Tässä paperissa sanotaan, että hän on maailman suurin lurjus, hävyttömin keinottelija ynnä muuta. Että hän on liittoutunut Venäjän kanssa erottaakseen minut, antaa kylliksi aihetta hänen vangitsemiseensa!… Feif saa mennä.
FEIF (viipyy).
KUNINGAS. Miksi Feif viipyy?
FEIF. Anteeksi, Majesteetti, mutta onkohan viisasta jäädä yksin sellaisen hirvittävän vihollisen kanssa, kuin parooni on?
KUNINGAS. Minä en ole yksin, Feif, minä en koskaan ole yksin… Mene nyt!
FEIF (menee vasemmalle).
KUNINGAS (panee käden silmilleen, aivankuin kokoisi muistiaan ja ajatuksiaan. Senjälkeen tarttuu hän soittokelloon, mutta keskeyttää liikkeen ja tuijottaa oikealle ovelle. Sitten hän soittaa).