KÄÄPIÖ (alkaa virittää viuluaan). Et saa sanoa konnaksi! Minun mielestäni on sangen surullista nähdä suuren miehen vähitellen kukistuvan… Se on surullista! (soittaa pari tahtia sarabandista).
MIES. Miksi aina soitat tuota valitusveisua?
KÄÄPIÖ. Sentähden, että tavallisesti soitin sitä kuninkaalleni, kun hän oli alakuloinen aivan kuollakseen.
MIES. Kuules tuota!
KÄÄPIÖ. Ja kuningas oli tämän surulaulun säveltäjäkin. Surunmaan ja
Tuskanvaltakunnan kuningas Sebastian Bach… (soittaa sarabandia).
MIES (Tyytymättömälle). Katsoppas, tulee väkeä!
TYYTYMÄTÖN. Kylläpä tuleekin!
MIES. Tee sinä selkoa, sillä minä olen ollut kalman mailla, enkä enään tunne eläviä.
(Surupukuisia säätyläisnaisia tulee oikealta Görtzin
oven luo. Pysähtyvät ja neuvottelevat hiljaa).
TYYTYMÄTÖN. Vangittujen herrojen leskiä — minä kutsun heitä leskiksi, sillä kuningas on kieltäytynyt lunastamasta heidän vangittuja miehiään, jotka ovat elävältä haudattuina Venäjällä ja muualla. — Piperin, Rensköldin, Levenhauptin, Stenbockin ja monen muun leskiä.