ULRIKA ELEONORA. Nämät ovat kauniita ruusuja! Tuoksuvat erittäin hyvältä.
KUNINGAS. Ole hyvä ja pidä ne!
ULRIKA ELEONORA. Minä! Käytettyjä kukkia! Ei kiitoksia!
KUNINGAS (heittää pois kukat). Puhu selvää kieltä, sisko! Mutta älä juorua, sillä siihen en vastaa.
ULRIKA ELEONORA. Minä luulin — tarkoitan — olin toivonut, että rakas veljeni luottaisi niin paljon siskoonsa, että hän ei salaisi aikomuksia, jotka koskevat toisten — hänen lähimpiensä pyhimpiä harrastuksia.
KUNINGAS. Vallanperimystäkö?
ULRIKA ELEONORA. Ei pidä olla törkeä, vaikka onkin hallitsija!
KUNINGAS (nousee). Selvää kieltä! Tai menen tieheni!
ULRIKA ELEONORA. Aina sinä menet, kun asia koskee…
KUNINGAS. Sisko!… Sanotaan sinun olevan onnettomassa avioliitossa?