KUNINGAS. Maakreivi? Lankoni! Mitenkä hän on siksi päässyt?
GÖRTZ. Viha muuttuu tavallisesti rakkaudeksi — toista kohtaan! Ja hän lupaa vapautta!
KUNINGAS. Mikä sana!
(Viheliäisiä poikia ja miehiä nousee perämuurin reunustalle. He sukeltautuvat esiin huomaamatta ja istuutuvat nopeasti, eivätkä heitä näyttämöllä olijat vielä huomaa).
GÖRTZ (levottomana). Tässä läheisyydessä tapahtuu jotakin, joka tuottaa levottomuutta, mutta jota minä en ymmärrä… se haisee köyhäin vaatteilta…
KUNINGAS. Näetkö jotakin? Minä en näe mitään. Mutta minä kuulen tämän kamalan hiljaisuuden!… Odotahan silmänräpäys, että saan ajatella.
(Äänettömyys).
KUNINGAS (istuutuu toivottomana). Lupaako hän vapautta!
GÖRTZ (esille). Majesteetti! Älkää hyljätkö minua! Minussa ei ole mitään syytä.
KUNINGAS. Vähän syytä meillä kyllä on, mutta tahto oli hyvä — jotenkin hyvä tällä kertaa! — Mitä sinä pelkäät?