Joku aika tosin kului oppikirjojen tekoon, mutta voitettavissa oli niin paljon, ettei laiminlyöty uhrata aikaa ja huolenpitoa uuden laitoksen hyväksi.
Kun työ oli valmis, niin tarkoitusperä havaittiinkin saavutetuksi. Lapset teljettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia, minkä he saivat oppia, oli vaikeneminen. Tämä oli tärkein kaikista, sillä nyt ei yläluokan — kuten se itseään nimitti, koska "Jumala" oli sen asettanut alaluokan yläpuolelle — tarvinnut pelätä alaluokan arvostelua. Toinen oli kuuliaisuus: se merkitsee, että tekee toisen tahdon ja on vailla omaa. Suuren lapsilauman sulkeminen samaan huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä huono ilma pilasi terveyden, ja terveyden mukana katosi voima ja tahto. Mutta vaikenemisen eli totuuden-salaamisen tapa aiheutti haitan, jota ei oltu arvattu ottaa lukuun. Lapset näet älysivät, että vastaamalla myöntävästi silloin kun olisi pitänyt kieltää saattoi hankkia itselleen etuja, kuten palkintoja tai vapautusta rangaistuksesta, ja sentähden alkoi valhe kukoistaa. Kuuliaisuus puolestaan synnytti viekkautta. Lasten mielestä oli väärin pidellä toveria opettajan piiskatessa häntä, mutta he toimivat vastoin sitä, mitä oikeana pitivät, ja vähitellen tottuivat tekemään vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka paraiten valehtelivat ja viekastelivat, nimitettiin kilteiksi lapsiksi, ja he saivat piparkakkuja ja hunajaa; ne, joka puhuivat totta ja olivat rehellisiä, saivat piiskaa ja jäivät ruuatta. Niin oli kasvatuksen perustus laskettu. Lassia tulos välistä hämmästytti, mutta mikäpä neuvoksi, kun kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle!
Lastenpieksäjien kävi kuitenkin vaikeaksi täyttää koko pitkä oppiaika pelkällä patukalla, ja niinpä täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa opetettiin nyttemmin, paitsi valhetta ja kavaluutta, koko joukko perättömyyksiä, jotka yhteisellä "moraali"-nimellä ajettiin ruoskan voimalla kalpeihin ja kivulloisiin lapsiin. Ensimäinen moraali kuului: Jumala on luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille, jotka eivät tahdo työtä tehdä. Toinen moraali: Sinun pitää tyytymän osaasi! (Tämän käskyn täyttäminen ei ollut vaikeata niille, joiden kadehdittavana osana oli vapautus työnteosta, mutta niille, joilla oli työntekijän kova osa, se oli mahdoton.) Kolmas moraali: Sinä et saa naida, ellei sinulla ole kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan lupaa. (Eräs iso poika, joka huomautti, että moraalin pitäisi kuulua näin: Jotta saisit naida, täytyy sinun olla ollut mukana anastamassa itsellesi kaksitoista tynnyrinalaa maata! pantiin pimeään kuoppaan.) Neljäs moraali: Sinä et saa ottaa toisen omaisuutta. (Eräs tyttö, joka sanoi muistavansa, milloin isänsä otti omaisuutensa yhteismaasta, ja arveli, että isää senvuoksi pitäisi rangaista, saatiin kuudella raippaparilla vakuutetuksi siitä, että oli väärässä.) Viides moraali: Sinä et saa tappaa ketään. (Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkoittiko "sinä" myöskin Lassia ja pyöveliä, jotka surmasivat jokaisen, joka ei tahtonut tappaa metsissä asuvaa metsästäjäkansaa, pantiin jalkapuuhun.) Kuudes moraali: Sinä et saa edes ajatella, että se, mikä nyt on olemassa, voi olla huonoa. (Tämä oli etevin kaikista moraaleista, sillä se kuolettaa kaiken ajattelun ja samalla vastustuksen siemenenkin!)
Mutta ei auttanut sekään. Nuoriso teeskenteli ja valehteli, mutta toisinaan totuus pääsi ilmoille ja silloin yhteiskuntaa jälleen uhkasi vaara. Ihmiset kyllästyivät elämiseen niin, että jättivät hunningolle työt ja kaikki: he näkivät nälkää, mutta silloin yläluokkakin alkoi nähdä nälkää ja voida huonosti, eikä sellainen käynyt laatuun. Helvetinpelko lakkasi, sillä ihmiset arvelivat, että heillä oli jo maan päällä helvetti, jota pahempaa ei voinut tulla. Lassi ja Ufka huomasivat pian välttämättömäksi tehdä ajan vaatimia muutoksia helvettioppiin, ja siksi alkoivat papit puhua enemmän taivaan ilosta, joka oli tuleva kaikille kärsiville ja raskautetuille. Jotkut kapinoitsijat tähän kyllä huomauttivat, että niinmuodoin Lassin ja yläluokan, joilla on ollut hyvät olot, pitäisi joutua helvettiin, mutta se ei vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja heidän kysymyksensä jätettiin vastaamatta. Mutta taivaaseen-pääsemisen toivo herpaisi kurin, ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja siksi Lassi houkutteli muutamia laiskoja heittiöitä tekemään lauluja alaluokan valistukseksi. Niin saatiin joukko runoilijoita. Nämä kävivät huonosti puettuina, vaikkei tarvinnutkaan, sillä heillä oli vakinainen palkka, mutta heidän tuli ulkoasullaan uskotella alaluokalle, että muka olivat lähteneet "syvistä riveistä". He kulkivat ympäri maata ja lauloivat, että elämä oli niin ihanaa; että pitäisi uskoa kaikista ihmisistä hyvää; että kaikki Lassit, Ufkat, lääninherrat, vanhemmat, holhoojat ja kasvattajat olivat niin hyviä ja alaluokan parasta katsovia; että kaikki tyytymättömyys sen johdosta, että toiset tekivät työtä, toiset söivät, oli sulaa kateutta ja halpamaisuutta; että kun kukin oman toimensa hoitaa, niin hyvin käy jos mikä koittaa; että maatyö ja käsityö eivät olleet mitään työtä, vaan että todellisen työn, raskaimman työn, sen oli Jumala pannut hallituksen, sotajoukon ja Ufkain tehtäväksi; että tulee ottaa maailma semmoisena kuin se on (myöskin semmoisena, miksi Lassien ja Ufkain konnuudet ovat sen tehneet). Tämä se veteli. Laulut opittiin ensin ulkoa, sitten ne jäivät korvaan ja siitä siirtyivät ajatuksiin.
Mutta pianpa näyttäytyi, että alaluokkakin alkoi käyttää lauluja pauhatakseen yläluokkaa vastaan. Lassi näki kauhukseen uhkaavan pilven, mutta ei hän suotta ollut ottanut menneisyydestä oppia. Aluksi hän koetti sitä keinoa, että maksoi runoniekoille vuosipalkan. Se auttoi jonkun aikaa, mutta laulajia ilmestyi tuhkatiheään palkkaa vaatimaan, ja verot lisääntyivät. Silloin, kun muu ei auttanut, hän katsoi välttämättömäksi perustaa nurkkakunnan. Seitsemäntoista kehnointa runoniekkaa valittiin ja julistettiin erehtymättömiksi. Kaikki muut, jotka tahtoivat tehdä lauluja, julistettiin kelvottomiksi. Sillä oli asia autettu. Kansa, joka maksoi noille seitsemälletoista siitä hyvästä, että sai heiltä haukkumisia, tottui kouluissa pian pitämään heitä erehtymättöminä ja kaikkia muita kelvottomina. Ja niin saatiin kaikki tyytymättömät laulajat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietenkään tahtonut olla saamatta kiitosta ainakin noilta seitsemältätoista, ja se teki, että kaikki laulut sittemmin tulivat laulettavaksi samalla nuotilla.
Kun sitten koulut avattiin ja kävi vaikeaksi saada moraalikirjoja kaikille, täytyi Lassin vihdoin viimein, vaikka kovasti pelkäsikin päästää ilmoille niin vaarallista keksintöä, perustaa kirjapaino. Mutta jottei tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä itseään ja hänen työtänsä vastaan, panetti hän sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi.
Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen tuote oli Painovapausasetus. "Tyytymättömät" niminen salainen seura piti kokoustaan muutamalla heinäparvella eräänä iltana, juuri uuden Painovapausasetuksen ilmestyttyä. Paavali metsänkävijä oli saanut käsiinsä kappaleen sitä, ja hänen piti arvostelun alustukseksi lukea se julki. Kuulijat asettuivat järjestykseen.
Paavali alkoi lukea:
— Painovapausasetus. 1 §. Jokaisella kansalaisella on täysi vapaus esittää ajatuksensa painetussa muodossa.
— Hyvä! huusivat Tyytymättömät. — Eläköön vapaus!