Sinkki- Vaski- Tina- Rauta- Luu- Puu-
Reiälliset: — — — — —
I luokka: 1-reikäiset j.n.e.
II " 2- "
III " 3- "
IV " 4- "
liman reikiä:
I luokka: Ilman 1 reikää j.n.e.
II " " 2 "
III " " 3 "
IV " " 4 "
Silmukalla varustetut:
A) pyöreät silmukat j.n.e.
a) uurretut
b) uurteettomat
B) soikeat silmukat
a) uurretut
1) lyhyt-uurteiset
2) pitkä-uurteiset
b) uurteettomat
1) puuttuu
2) puuttuu
Se herätti suunnatonta huomiota. Mutta se, joka oli käpyjä keräillyt, ei tahtonut olla toista huonompi, vaan hämmästytti hänkin pian maailmaa suurella tieteellisellä järjestelmällä, jossa kaikki kävyt olivat jaetut 23 luokkaan, 67 lahkoon ja 1,500 heimoon.
Tähän aikaan oli jo kauan tuumailtu oppimäärien laajentamista, ja koska oli katsottu vääräksi, että alaluokan lapset saivat oppia yhtä paljon kuin yläluokan, päätettiin perustaa yliopisto. Kolme tiedettä oli jo olemassa: Shosho-kieli, Nappiologia ja Käpyologia, jotka tieteet tästedes tulivat pakollisiksi. Mutta koska myös varakkaat talonpoikien ja käsityöläisten lapset lähettivät lapsiansa yliopistoon, järjestettiin kollokvioita eli yksityisiä keskusteluja, joihin ainoastaan yläluokan lapset pääsivät ja joita ilman ei tutkintoja käynyt suorittaminen. Jos sittenkin joku alaluokan lapsista joskus onnistui läpäisemään tutkinnoissa, ei hän silti saanut virkaa, sillä virat olivat perittäviä.
Lassi II Aksel kuoli — sitä ei voitu estää — mutta sai kuoltuansa nimen Lassi Viisas.
KYMMENES LUKU.
Hänen poikansa, joka nousi valtaistuimelle, nimitti itseään muitta mutkitta Antti VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta arvattavasti joidenkin historiallisten seikkojen takia. Hänen hallitusaikanaan syntyivät kuvaamataiteet. Sattui näet eräänä päivänä leipuripoika vanuttelemaan taikinaa; hänen piti leipoa kakku, mutta senpä sijaan hän tekaisikin vuohen. Shosho-kielen professori, joka sattumalta käveli ikkunan ohi, jonka ääressä poika työskenteli, äkkäsi hänen suuret taipumuksensa ja pani hänet taikinan sijasta tekemään vuohen savesta ja poltti sen sitten uunissa.
Maalaustaiteen synty oli toisenlainen. Muutamalla saaren syrjäseudulla oli kauan huomattu, että joutilaat sysimiesten pojat piirtelivät hiilellä tukkeihin. Ensin he piirustivat ruokottomia, mutta sitten he tekivät kuvia kaikesta mitä näkivät. Sitä luultiin ensin joksikin raivoksi tai tylsämielisyydeksi, joka oli puhjennut ilmi, sillä oli tosiaankin hullua nähdä koko lauman nuorukaisia huippivan kuin harakat ympäri ja piirtävän kuvia kaikesta mitä näkivät. He kuvasivat pöytiä, tuolinjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärryjä, koiria, kissoja, kaikkea mitä ikinä käsiinsä saivat. Turhaan vanhemmat kokivat saada heitä jättämään nuo hullutukset ja tekemään hyötyä, se oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat tahtovansa mieluummin nähdä nälkää ja kuolla kuin luopua kuvien piirustamisesta. Se oli todella oikea raivo.
Kun Antti sai kuulla asiasta, tuli hän ensin hyvin pahoilleen, sillä hän rakasti kansaansa niinkuin vain ruhtinas voi tehdä. Sitten hän käski teljetä heidät taloon, missä he saivat hillittömästi antautua raivonsa valtaan kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän pani toimeen kokeiluja ja antoi eräänä päivänä viidenkymmenen raivopäisen piirtää saman tuolinjalan kuvan. Mutta katso, ei ollut kahta piirustusta samannäköistä. Filosofit, joita kutsuttiin paikalle, selittivät sen johtuvan persoonallisesta käsityksestä. Antti, joka ei ollut luullut, että persoonallinen käsitys tuolinjalasta saattoi olla mitään filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi kuvanpiirtämisellä olevan syvällisen merkityksen hengenelämän osana, ja hän nimitti taitavimman kuvanpiirtäjän professoriksi. Tämä kirjoitti oitis teoksen piirustuksen sisällyksestä ja muodosta. Lähtien hyvinvalitusta esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpatehtävänä, hän johtamalla selitti: Tuolinjalan sisällys, se on persoonallinen käsitys, tuolinjalan muoto, se on piirustettu kuva. Kun sisällys ja muoto peittävät toisensa, eli täydelleen sulautuvat toisiinsa, silloin piirustus on täydellinen kuva eli kaunis j.n.e.
Eräänä päivänä nähtiin ruma Antti VII:n kuva piirustustalon päätyseinässä. Ohikulkijat nauroivat. Tekijä kutsuttiin esiin ja velvoitettiin piirtämään Antti kuninkaan kuva, mutta kauniilla tavalla. Tekijä väitti, että kuva oli kaunis, sillä sen edellytyksenä oli hänen persoonallinen käsityksensä Antti VII:stä. Tekijä velvoitettiin kuolemanrangaistuksen uhalla heti paikalla muuttamaan persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä. Kun tekijälle luvattiin professorin arvo ja palkka, niin hän oitis muutti persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä ja nimitettiin siitä hyvästä hovimaalariksi.