Sinisiiven mielestä tämä kyllä oli kovin hullunkurista, mutta hän ei katsonut sinnepäinkään, kulkihan vain eteenpäin.
— Sinä et ole uteliaskaan, sanoi maitokuski.
Ja nyt seisoi Sinisiipi vuoren juurella; aurinko paistoi läpi pähkinäpuiden mehukkaan yrtin vihreälle palholle, ja yrtti loisti niin kuin kirkkain kulta.
Siinä kasvoi Linnunsilmä; ja Sinisiipi huomasi, miten se seurasi lähteensuonta alas vuorelta rikkaan miehen niitylle.
Silloin lankesi hän polvilleen, ja poimi kolme Linnunsilmää ja kätki ne esiliinaansa; kukat sylissään kulki hän kotiin isänsä luokse.
Rakuuna pukeutui kypäräänsä, miekkaansa ja takkiinsa; siinä asussa meni hän papin puheille. Sitten kulkivat he kolmisin rikkaan miehen luo.
— Sinisiipi on löytänyt Linnunsilmän! sanoi pappi tullessaan salin ovelle! Ja nyt me kaikki olemme rikkaita, koko kylä, sillä nyt saamme kylpylaitoksen.
Ja he saivat kylpylaitoksen, tuli höyrylaivoja ja kauppiaita; tuli ravintoloita ja postikonttoria, lääkäreitä ja apteekkeja. Kultaa virtasi kesäisin kylään, ja tämä oli satu Linnunsilmästä, joka osasi tehdä kultaa.