— Mutta minun oli tarpeeksi hienoja sinulle. Jos ne olisivat olleet suutareita, niin sinä et olisi ollut niin kärkäs?
— Suutareita? Eivätkö ne muka kelpaa? Eivätkö nekin ole ihmisiä, vai?
— Minun puolestani kyllä, mutta minä luulen, ettet sinä olisi juossut heidän kintereillään?
— Juossut kintereillä? Minä en juokse kenenkään ihmisen kintereillä.
— No, sillä hyvä.
Mutta sillä ei asia ollut hyvä, eikä se siksi koskaan tullut. Riippuiko asia vihkimisestä tai jostain muusta, Marie-Louisen mielestä entinen olo oli kuitenkin parempi; silloin oli enemmän "lihvattua", kuten hän sanoi.
Mutta notario luuli, ettei se ollut juuri vihkimisen syy, sillä hän oli huomannut siviiliavioliittojenkin olevan täynnä selkkauksia. Ja kaikkein pahinta oli tämä: käydessään salaa tervehtimässä vanhaa toveriaan ja Sophieta, huomasi heidän eräänä kauniina päivänä "tehneen lopun", eivätkä he olleet vihittyjä eivätkä muutakaan. Niin ettei asia juuri siitä riippunut.
III.
TÄYSIHOITOLAISET
Hän oli lueskellut jo kolme lukukautta saavuttaaksensa arvosanan, eikä hän tehnyt tuon taivaallista, niin oli hänen lukukauden päättyessä täytynyt tunnustaa velkansa. Silloin päätti isä pelastaakseen poikansa asettaa hänet täysihoitoon asumaan vanhan rovastinnan kotiin, kalliiksihan se kävisi mutta mitä tekikään isä omien lastensa hyväksi! Poika oli aina syyttänyt yksinäistä lukukammiota, seuranpuutetta, kotiperheensä kaipuuta (perheessä oli neljä sortavaa veljeä ja muutamia kirkuvia sisaruksia, ei hän voinut muistaa minkä sukupuolisia ja kuinka monta niitä olikaan). Hän oli nimittäin tullut lapsikamarista Upsalaan. Tosin oli hän kuullut kymnasion toverien käyvän "paraatilla" tai juovan pienen sekulin Andalusiskan luona, mutta hän ei ollut sen koommin koskaan ollut mukana sellaisissa. Ylioppilaskekkereissä oli hän voileipäpöytää syötäessä tullut tunnottomaksi ensin jouduttuaan huonoihin väleihin toveriensa kanssa sentähden, ettei hän kuuluisan tarjoilijaneidin kanssa ollut suvainnut juoda "naisten maljaa", sillä hän oli idealisti, ja hän oli kyllin tyhmä siitä puhumaan tullessaan Upsalaan, sillä hän ei tietänyt, että se oli siellä muuttunut haukkumanimeksi. Poistaakseen tämän lapsikamaritunnustuksen kautta saamansa tahran, täytyi hänen koettaa mukailla tovereita kaikessa. Seurauksena siitä oli epäsäännöllinen elämä, mikä päättyi — täysihoitoon.