Majuri. Mitä teillä on asiaa? Sanokaa lyhyesti, herra koulumestari!
Koulumestari. Minä tulen tällä kertaa herra vaalipappi Elias Krummin lähettiläänä.
Majuri. Vai niin? Joko hän on tullut?
Koulumestari. Hän on tullut ja on poikennut minun kurjaan majaani.
Majuri. Kurjaan majaanne? Herra, minä viime vuonna rakennutin teille uudet huoneet.
Koulumestari. Se kurjamaisuus koskee ainoastaan minun halpaa olentoani.
Majuri. Miksi ei vaalipappi ole heti tullut minun luokseni?
Koulumestari. Oi, hän on erinomaisen hieno herra, varsin miellyttävä herra, joka ei tahdo tulla ylvästellen valtatietä myöten päästäksensä toiveittensa perille, vaan joka hiljaisuudessa kiertelee karittelee sivupolkuja pitkin. Hän oli tuskin viisi minuuttia ollut minun luonani, kun hän jo — ja se tahtoo sanoa — oli voittanut Dorotheani suosion; hän näette lahjoitti lapsille sokeriruutin ja silitteli ja suuteli heitä, vaikka he tänään aamulla eivät vielä olleet pestytkään. Samassa huusi Dorotheani kimakalla äänellänsä: tämä on Jumalan mies, hänen pitää tulla meidän pastoriksemme.
Majuri. Saadaanpa nähdä.
Koulumestari. Sitte tiedusteli herra vaalipappi meiltä, kuka teidän armonne suosiossa likimmästi on. Minä ilmoitin hänelle että vanha vahtimestari Jaakko ja minä itse olemme teidän armonne ylhäisten silmäin edessä armon löytäneet. Sitte lähetti hän minut teidän armoanne valmistamaan hänen tuloonsa.