Koska minä olen tässä joutunut kertomaan yhtä ja toista näistä kuljetettavinamme olleista hindustanilaisista, niin suonevat hyväntahtoiset lukijani minun sen verran poiketa aineeni luonnollisesta järjestyksestä, että minä tähän liitän vähäsen laveammalta pakinoita näiden ihmissivistyksen milt'ei alhaisimmalla kannalla olevien hindulaisten koti-oloista, tavoista, uskonnollisista juhlamenoista ja muista, mitä opin heistä tuntemaan ollessani Abdul Sahidanin luona ja muuten liikkuessani heidän keskuudessaan sillä ajalla, kun laivamme viipyi Kalkutan satamassa.
Heidän asuntonsa yleensä ovat hyvin yksinkertaiset. Ne ovat tehdyt bamburuovoista, jotka pistetään pystyyn pehmeään maahan seiniksi. Tämmöinen huone varustetaan jyrkästi kaltevalla katolla samasta aineesta, joka sitten peitetään savella ja turpeella, niin että se jotakuinkin estää sadetta sisään valumasta. Akkunoita tämmöisessä talossa ei ole. Ovi tehdään myös bamburuovoista, melkein samaan tapaan kuin pärekori, joka sitten juurilla kiinnitetään aukon suulle, ja tekevät nämä juuret sitten saranain virkaa.
Sisällä on leveä penkin tapainen lavitsa huoneen kahdella seinällä, ja siinä onkin tavallisesti koko kalusto.
Samaa lavitsaa käytetään sitten makuusijana ynnä ruokien sekä talouteen tarvittavien kalujen säilytyspaikkana, eikä näitä yleensä olekaan paljon. Huoneessa on pieni, hyvin yksinkertainen, muurarimestaria vaatimaton tulisija, tavallisesti huoneen keskikohdalla, välin syrjemmässä. Se on kyhätty kasaan milloin tiileistä, milloin muista tasaisista kivistä. Siitä johtaa hatara savupiippu osan savua ulos, mutta suurin osa jääpi huoneesen. Tämmöinen uuni on näissä maissa tarpeen enimmiten vaan keittämistä varten.
Lapset, sekä pojat että tytöt, juoksentelevat vallan alasti, ilman pienintäkään ruumiin peitettä, aina 10:nteen ikävuoteensa asti.
Vanhempienkin henkilöitten vaatetus on varsin vaatimatonta laatua, ja ensikertalaisen on vallan vaikea ensi katsannolla eroittaa eri sukupuolia toisistaan.
Miespuoliset alkuasukkaat käyttävät vaan noin parin kyynärän pituista ja puolen kyynärän levyistä liinakaistaletta vyötäisilleen käärittynä, ja näyttävät ne ikään kuin hyvin pingoitetuilta uimahousuilta. Ylä-sekä alaruumis on vallan paljas. Päähineinään käyttävät he samankaltaista liinankaistaletta, välin punaista, välin kirjavata. Sen he kietovat päänsä ympärille turpaanin tapaan, samaan malliin kuin tavallisesti turkkilaisilla näkee.
Suurimmaksi osaksi ovat jalkineet heille tuntemattomat ylöllisyys-tavarat. Ainoastaan etevämmät hindulaiset käyttävät niitä, ja ovat nämä heidän sandaalinsa vähän samaan tapaan tehdyt kuin meidän lapatossumme, kuitenkin ilman varsia.
Naisten puku on yhtä yksinkertainen. He käärivät noin paria kyynärää leveän ja noin kolmea kyynärää pitkän liinankaistaleen ympärilleen sillä tavalla, että se ulottuu vyötäisiltä vähän alapuolelle polvia. Yläruumis on tavallisesti aina paljaana; ainoastaan silloin, kun ilma on vähän viileämpi, kietovat he toisen samanlaisen liinankaistaleen ympärillensä, niin että se peittää pään, hartiat ja alastoman ruskean rinnan.
Sivistyneemmät ja varakkaammat asuvat tietysti puusta rakennetuissa huoneissa ja käyvät euroopalaiseen malliin vaatetettuina.