"Minä en käsitä miksi minun pojallani olisi oikeus pitää itsensä neliskolkkaisena pulikkana," sanoi vuokramies itsepäisesti, "kun hänen isänsä ja hänen iso-isänsä, ja hänen isänsä iso-isä ovat olleet ympyriäisiä pulikoita; ja se sotii jokaisen elävän olennon luontoa vastaan olla toisellainen kuin sen oma suku on. Koira on lintukoira tai paimenkoira sen mukaan olivatko hänen edelläkävijänsä lintukoiria taikka paimenkoiria. Katsokaa," huudahti vuokramies riemullisesti ja pudisti tuhan piipustansa, "nyt jouduitte kiinni, nuori herra!"
"En suinkaan; sillä te olette pitänyt sen ihan varmana että lajit eivät ole tulleet yhdistetyiksi. Mutta otaksukaa, että paimenkoira yhtyisi lintukoiran kanssa, oletteko silloin varma siitä, että sen pojasta ennen tulee lintukoira kuin paimenkoira?"
Mr Saunderson pani taas tupakkaa piippuunsa, mutta jätti nyt toimensa kesken ja kynsi päätänsä.
"Te olette yhdistänyt lajin," jatkoi Kenelm. "Te olette naineet kauppiaan tyttären, ja minä olen vakuutettu siitä, että teidän vaimonne isän isä ja isän iso-isä olivat kauppiaita. Nyt on tunnettu asia, että enimmät pojat ovat äitiinsä, ja sentähden Mr Saunderson nuorempi on sukuunsa kehruupuolella, ja tulee maailmaan neliskulmaisena pulikkana, joka sopii ainoastaan neliskulmaiseen reikään. Ei kannata ruveta väittämään, vuokramies; teidän poikanne täytyy lähteä enonsa luokse, ja siinä asian päätös."
"Tuhat tulimmaista!" sanoi vuokramies, "te näytte luulevan voivanne puhua minua nurin."
"En sitä luule; mutta minä luulen, että te, jos omaa mieltänne noudattaisitte, puhuisitte poikanne vaivaishuoneesen."
"Mitä! senkö kautta, että hän liittyisi maahan niinkuin hänen isänsä häntä ennen? Liittyköön mies maahan, niin maa on liittyvä häneen."
"Liittyköön mies mutaan, niin muta on liittyvä häneen. Te panette koko sydämenne taloonne, ja teidän poikanne panisi ainoastaan jalkansa siihen. Rohkaiskaa mielenne. Ettekö käsitä, että aika on kehäkulku, ja että kaikki kääntyy ympäri jälleen? Joka ikinen päivä joku heittää maan ja rupeaa kauppaa tekemään. Hän rikastuu vähitellen, ja silloin on hänen hartain toivonsa palata maahan takaisin. Hän jätti maan vuokramiehen poikana: hän palaa maalle tilanomistajana. Teidän poikanne on, kun hän tulee viidenkymmenen vuotiaaksi, paneva säästönsä maahan ja on itse vuokramiehiä pitävä. Herra Jumala, mimmoiset verot hän on heiltä kiskova! Minä en neuvoisi teitä rupeemaan hänen vuokramieheksensä."
"Voi hiivatti!" sanoi vuokramies. "Hän heittäisi koko apteekin minun kesantopellolleni ja sanoisi sitä 'edistymiseksi'."
"Antakaa hänen lannoittaa maatansa oman mielensä mukaan, kun hän itse talon saapi; pysykää te erillään hänen kemiallisista kynsistään. Kuulkaas nyt, minä sanon hänelle, että hän saa hankkia matkalle ja tulevalla viikolla lähteä enonsa tykö."