"Siinä te erehdytte!" huudahti George kiivaasti. Mr Travers nyykäytti päätänsä, joka merkitsi: "Pitäkää suunne kiinni." George ymmärsi nyykäyksen, ja antoi siivosti Mr Steenin viedä itsensä yksinäisille pelloille.
Vieraita tuli nyt joukottain. Ne olivat enimmästä päästä ei ainoastaan Mr Travers'in vuokramiehiä, vaan myöskin vuokramiehiä perheineen kahdeksan tahi kymmenen peninkulman päästä sekä muutamia lähellä asuvia tilanomistajia ja pappeja.
Nämä pidot eivät olleet työväkeä varten toimeen pantuna. Sillä Mr Travers ei ensinkään suvainnut tuota tapaa panna työmiehet näytteille ruokapöytien ääreen, ikäänkuin he olisivat opetettuja eläimiä halvemmasta suvusta. Kun hän kutsui työväen pitoihin, järjesti hän kaikki heidän tapansa mukaan, ja työväen mielestä oli paljon hauskempaa kun heitä ei kutsuttu katseltaviksi niin että he joutuivat vallan hämillensä.
"Noh, Lethbridge," sanoi Mr Travers, "missä on tuo nuori gladiaatori, jonka lupasitte tuoda tänne?"
"Minä toin hänen mukaani ja hän oli äsken täällä. Mutta yhtäkkiä hän on hiipinyt pois — abiit, evasit, erupuit. Minä juuri tässä katselin mihin hän oli kadonnut, kun te minua puhuttelitte."
"Minä toivon, että hän ei aio tapella jonkun vieraani kanssa."
"Sitä en luule," vastasi pastori epäilevästi. "Hän on omituinen mies. Mutta luullakseni te tulette hänestä pitämään — se on, jos saatte hänen käsiinne. Oh, Mr Saunderson, kuinka voitte? Oletteko nähnyt vieraanne?"
"En, sir, minä vasta tulin. Minun vaimoni, herra, ja minun kolme tyttöäni; — ja tämä on poikani."
"Tervetultuanne kaikki," sanoi armollinen herra ja pitkitti kääntyen nuorempaan Saundersoniin: "Minä oletan, että te mielellään tanssitte. Hankkikaa itsellenne kumppani. Voimme jo aloittaa tanssia."
"Kiitoksia, sir, mutta minä en milloinkaan tanssi," sanoi Saunderson nuorempi, ilmoittaen suurta ylpeyttä huvia kohtaan, jota Sivistyksen Kulku oli jälkeensä jättänyt.