"Rakas lapseni, suo anteeksi; mutta minä en pidä siitä että niin innokkaasti Mr Chillinglyä puolustat."
"Eikö isäni vielä suuremmalla innolla häntä puolustaisi, jos hän teitä kuulisi?"
"Miehet arvostelevat miehiä heidän suhteensa mukaan miehiin. Minä olen nainen ja arvostelen miehiä heidän suhteessaan naisiin. Minä vapisisin sen vaimon onnesta, joka yhdistäisi kohtalonsa Kenelm Chillinglyn kohtaloon."
"Rakas ystäväni, en ymmärrä teitä tänään."
"Tarkoitukseni ei ollutkaan olla näin juhlallinen, armaani. Yhdentekevähän meille on kenen Mr Chillingly nai tahi ei nai. Hän on vaan satunnainen vieras, ja kun hän täältä lähtee, on luultava ett'emme moneen vuoteen tule häntä tapaamaan."
Näin puhuen Mrs Campion toistamiseen katseli ylös työstä ja loi salaisen katseen Ceciliaan; ja hänen sydämeensä, joka oli hellä kuin äidin, koski, kun hän huomasi kuinka tyttö äkkiä oli käynyt kalpeaksi ja kuinka hänen huulensa vapisivat. Mrs Campionilla oli kyllin elämän kokemusta käsittääksensä, että hän oli tehnyt suuren erehdyksen. Neidellisen rakkauden aikaisimmassa jaksossa, jolloin tyttö on tietämätön muusta kuin siitä, että hän on mieltynyt yhteen mieheen, jolla on suurempi tila hänen ajatuksissaan kuin muilla, — niin tämä määräämätön mieltymys vakaantuu, jos hän kuulee tätä miestä syyttömästi paneteltavan, jos lausutaan joku varoitus hänen suhteensa, jos tahdotaan vakuuttaa häntä siitä ettei tämä mies milloinkaan tule olemaan hänelle muuta kuin satunnainen tuttava; se tuska, jota tämä vaikuttaa, saattaa hänen ehdottomasti, ja ensi kerta, kysymään itseltään: "Rakastanko minä?" Mutta kun niin herkkätuntoinen tyttö kuin Cecilia Travers voi itseltänsä kysyä: "Rakastanko minä?" niin hänen kainoutensa, hän kun pelkää tunnustaa, että mies on saanut vallan hänen ajatuksissaan muuten kuin sen rakkauden pyhittämänä, joka tulee pyhäksi hänen silmissänsä ainoastaan kun se on totinen ja puhdas ja itsensäkieltäväinen, saattaa hänet liian aikaiseen vastaamaan "rakastan." Ja kun sen-luontoinen tyttö omassa sydämessään vastaa "rakastan" sellaiseen kysymykseen, vaikka hän sillä hetkellä pettää itsensä, niin hän alkaa suosia tätä itsensä pettämistä, kunnes luulo hänessä tulee todellisuudeksi. Hän on omistanut uskonnon, väärän tai oikean, ja hän ylönkatsoisi itseänsä, jos häntä helposti siitä voisi kääntää.
Mrs Campion oli pakoittanut Cecilian tekemään tämän kysymyksen ja hän pelkäsi, tytön kalpeudesta päättäen, että tämän sydän antoi tähän kysymykseen myöntävän vastauksen.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Sillä aikaa kuin edellä mainittu kanssapuhe tapahtui, oli Kenelm lähtenyt Will Somers'in luokse käymään. Kaikki esteet Willin naimiseen olivat nyt poistetut; vuokrakontrahdin muuttaminen puodin suhteen oli allekirjoitettu, ja ensi pyhänä oli ensimmäinen kerta kuulutettava kirkossa. Emme tarvitse sanoa, että Will oli hyvin onnellinen. Kenelm kävi sitten Mrs Bowles'in tykönä, jossa hän viipyi tunnin aikaa. Kun hän palasi herrastaloon, näki hän Travers'in, joka kulki hitain askelin, kädet selän takana ja silmät maahan luotuina, niinkuin hänen tapansa oli kun hän kulki ajatuksissaan. Hän ei huomannut Kenelmiä ennenkuin tämä oli parin askeleen päässä hänestä, ja hän tervehti silloin vierastansa hiljaa, vallan toisin kuin hänen oli tapa.
"Minä olen käynyt sen miehen luona, jonka te olette niin onnelliseksi tehnyt," sanoi Kenelm.