"Mutta tämähän on tähän saakka vallan yhtäpitävää teidän oman tahtonne kanssa."
"Niin, ja tässä tulee pettynyt toive. Minä tietysti jätin asian Cecilian ratkaistavaksi ja hän kielsi jyrkästi, voimatta mitään syytä antaa; hän kyllä myöntää George'n olevan kauniin ja ymmärtäväisen miehen, miehen jonka suosiosta jokainen tyttö voisi ylpeillä; mutta hän sanoo ett'ei hän voi häntä rakastaa, ja kun kysyn häneltä miksi, ei hänellä ole muuta vastausta kun että 'hän ei voi sitä sanoa.' Se on kovin harmillista."
"Se on harmillista," vastasi Kenelm; "mutta rakkaus on kaikkein itsepäisin kaikista himoista; se ei milloinkaan syitä tahdo kuunnella. Logiikan alkeet ovat sille tuntemattomat. 'Rakkaudella ei ole mitään miksi,' sanoo yksi niistä latinalaisista runoilijoista, jotka kirjoittivat lempirunoja, jotka sanottiin elegioiksi — nimi, joka meidän aikana tarkoittaa hautausrunoja. Minä puolestani en käsitä kuinka voi odottaakaan että joku vapaasta tahdosta suostuisi menettämään ymmärrystänsä. Ja jos Miss Travers ei sitä voi tehdä, sentähden että George Belvoir tekee sen, niin ette voi häntä siihen suostuttaa, vaikka tuomiopäivään saakka puhuisitte hänelle siitä."
Travers hymyili vasten tahtoansa, mutta vastasi vakaasti: "Minä tosin en tahtoisi naittaa Cissyä miehelle, joka hänelle on vastenmielinen, mutta George Belvoir ei ole hänestä vastenmielinen — eikä kenenkään tytön mielestä; ja asian niin ollen, niin tyttö, joka on niin hellätuntoinen, järkevä ja hyvästi kasvatettu, vallan varmaan häitten jälkeen tulee rakastamaan niin perin pohjin hyvää ja kunnollista miestä, etenkin kun hän ei ole ennen ketään rakastanut — jota Cecilia tietysti ei milloinkaan ole tehnyt. Vaikka en tahdo tytärtäni pakoittaa mihinkään, niin en kuitenkaan vielä ole halullinen luopumaan tuumastani. Ymmärrättekö?"
"Vallan hyvin."
"Minulle ovat nämä kaikin puolin edulliset kaupat hyvin mieleen, varsinkin sentähden, että Cissy Londoniin tullessansa — jossa hän ei vielä ole ollut — varmaan tulee kokoomaan kasvojensa ja saatavan perintönsä ympärille kaikkia kohteliaita onnenhakijoita; ja jos rakkaudessa ei ole mitään miksi, kuinka silloin voin olla varma siitä, ett'ei hän rakastu heittiöön?"
"Minä luulen teidän voivan olla varma siitä," sanoi Kenelm. "Miss
Travers'illa on siksi liian hyvä järki."
"Niin, nyt; mutta ettekö sanonut että ihmiset menettävät järkensä kun he rakastuvat?"
"Se on totta! Minä unohdin sen."
"Sentähden minun ei tee mieli Georgen kysymykseen antaa kieltävä vastaus, ja kuitenkin olisi väärin pettää häntä kehoituksilla. Minä tahdon tulla hirtetyksi, jos tiedän mitä hänelle vastaan."