"Ettekö edes ole utelias saada tietää kuka se nuori lady on, joka minusta sopii teille niin hyvin?"
"Ei, minä en ole utelias, mutta minä olen hiukan levoton."
"No niin, minä en voi puhua iloisesti teidän kanssanne, kun olette tällä kiusallisella tuulella, ja nyt on jo aika lähteä tästä erakkomajasta. Tulkaa, täällä on moni, jonka kanssa teidän tulee uudelleen tutustua, ja moniaita, joiden kanssa minä mielelläni tahtoisin teitä tutustumaan."
"Minä olen valmis seuraamaan Lady Glenalvon'ia mihin hän vaan minun vie — paitsi alttarille toisen kanssa."
KOLMAS LUKU.
Huoneet olivat täynnä ihmisiä — ei kuitenkaan täpötäynnä, ja ani harvoin tässäkään talossa niin monta etevää henkilöä oli ko'ossa. Nuorta miestä, jota niin etevä rouva, kuin Lady Glenalvon, suosi, tervehtivät sydämellisesti kaikki, jolle tämä rouva häntä esitteli, ministerit ja parlamentin johtajat, tanssinpitäjät ja muodin mukaiset kaunottaret — jopa kirjailijat ja taiteilijatkin; ja Kenelm Chillingly'ssä oli jotain, hänen omituisissa kasvoissansa ja muodossansa, hänen luonnollisessa, tyyneessä käytöksessänsä, joka oli kaikkea teeskentelemistä paitsi, jotain, joka näytti oikeuttavan sitä suosiota, jota muodin loistava ruhtinatar hänelle osoitti, ja antavan hänelle valtaa tulla yleiseen huomattavaksi.
Tämä hänen hienoon maailmaan palajamisensa ensimmäinen ilta oli menestys, jommoista harvat hänen ikäisensä miehet saavuttavat. Hän herätti suurta huomiota. Kun väki alkoi vähentyä, kuiskasi Lady Glenalvon Kenelm'ille:
"Tulkaa tätä tietä — tuolla on henkilö, joka minun täytyy uudelleen esitellä teille — te kiitätte minua siitä jälestäpäin."
Kenelm seurasi markisinnaa ja seisoi pian vastapäätä Cecilia
Travers'ia. Tämä nojasi isänsä käsivarteen, näytti hyvin kauniilta, ja
hänen kauneuttansa enensi puna, joka levisi hänen poskillensa, kun
Kenelm Chillingly läheni.
Travers tervehti hyvin ystävällisesti häntä, ja kun Lady Glenalvon pyysi Travers'in viemään häntä virvoitushuoneesen, ei Kenelm'illä ollut muu edessä kuin tarjoa käsivartensa Cecilia'lle.