"Hyvää huomenta," sanoi Mivers; "minä olin hyvin mielissäni kun nä'in teidän niin kauan ja niin tuttavasti puhuvan Danvers'in kanssa: toiset tietysti huomasivat sitä, ja se seikka oli uusi askel teiden tiellänne. Se on teille erittäin hyvä, että nähdään teidän salongissa erillänsä puhelevan jonkun etevän miehen kanssa. Mutta saanko luvan kysyä, oliko itse kanssapuhe tyydyttävä?"
"Ei ensinkään: Danvers kaataa kylmää vettä minun toiveideni yli Saxboro'n suhteen, eikä edes viittaakaan siihen että hänen puolueensa tahtoo minua auttaa johonkin toiseen avoinna olevaan paikkaan."
"Puolueella on nykyänsä harvoja avonaisia paikkoja käytettävänä nuorelle miehelle. Ulkomailla oleva koulumestari on temmannut pois koulun valtiomiehiä varten samoin kuin hän on temmannut pois koulun näyttelijöitä varten — se on pahe, ja pahe, joka kansan kohtaloille tuottaa paljoa kovemmat seuraukset, kuin se hyvä, jota kenties se järestö vaikuttaa, joka sitä seurasi. Mutta turhaa on moittia sitä, jota ei voi auttaa. Jos minä olisin teidän sijassanne, niin minä heittäisin koko parlamentillisen kunnianhimon siksensä ja lukisin lakitiedettä."
"Neuvo on hyvä, mutta vaikea seurata. Minä olen päättänyt hankkia itselleni paikan alihuoneessa, ja missä tahtoa on, siinä on myöskin mahdollisuus raivata itselleen tie."
"Siitä en ole vallan varma."
"Mutta minä olen."
"Siitä päättäen mitä teidän kumppaninne yliopistossa kertovat minulle teidän puheistanne Kiista-Seurassa, ette silloin ollut ylellinen radikaali. Mutta ainoastaan ylellinen radikaali voi toivoa menestystä Saxboro'ssa."
"Minä en ole mikään raivio valtio-asioissa. On paljon sanottavaa kaikilla puolilla — caeteris paribus, minä katson voittavan puolen paremmaksi kuin voitetun: ei mikään menesty niin hyvin kuin menestys."
"Niin, mutta valtio-asiassa syntyy aina reaktiooni. Se puoli, joka yhtenä päivänä voittaa, voi toisena päivänä joutua tappiolle. Voitettu puoli edustaa vähemmistöä, ja vähemmistö on varma siitä että se sisältää enemmän intelligenssiä kuin enemmistö; intelligenssi ajan pitkään raivaa itselleen tien, voittaa enemmistön ja kadottaa sen sitten, sentähden että se tulee tuhmaksi, niin pian kuin se enemmistöksi muuttuu."
"Mivers-serkku, eikö historia teille näytä että yksi ainoa henkilö voi kumota kaikkia harvoin tahi monen verrannollista viisautta koskevia teoriioja? Ottakaa viisaimmat mitkä löydätte, ja nerokas mies, jolla ei ole kymmenes osakaan edellisten viisautta, murentaa ne tomuksi. Mutta silloin tämän nerokkaan miehen täytyy käyttää ne monet hyväksensä, vaikka hän niitä ylönkatsoo. Sitä tehdessänsä hän hallitsee niitä. Ettekö näe kuinka vapaissa maissa valtiolliset määräykset sulavat yhteen yksityisiin henkilöihin? Yleisessä vaalissa vaalimiehet kokoontuvat yhden nimen ympärille. Kandidaati puhukoon kuinka paljon tahansa valtiollisista periaatteista, kaikki hänen puheensa ei kuitenkaan hanki hänelle menestykseen tarpeellista ääni-lukua, joll'ei hän sano: 'Minä seuraan Mr A:ta, ministeriä, tai Mr Z:tä, vastustuspuolueen johtajaa. Tory-puolue ei voittanut Whig-puoluetta, kun Mr Pitt hajoitti parlamentin. Se oli Mr Pitt, joka voitti Mr Fox'in, jonka kanssa hän yleisiin valtiollisiin periaatteisin katsoen — niinkuin orjakauppaan, roomankatoliseen emancipatiooniin, parlamentin parantamiseen, — varmaankin oli enemmän yhtäpitävä, kuin kenenkään kanssa omassa kabinetissansa."