Ajatellen sen kenties olevan jonkun hänen isänsä lähettämän sanantuojan, käski Kenelm että tuntematon laskettaisiin sisään, ja seuraavassa minuutissa astui sisään kaunis ja roteva nuori mies, jonka Kenelm, ensin hämmästyksellä häntä katseltuansa, tunsi Tom Bowles'iksi. Olisi ollut vaikea vähemmän terävämieliselle katsojalle tuntea häntä: raa'asta tappelijasta tai kylän hevossepästä ei ollut merkkiäkään jälellä; kasvot olivat lempeän ja älyllisen näköiset, ja osoittivat enemmän ujoutta kuin rohkeutta; hänen jykevä vartalonsa oli kadottanut entisen kömpelyytensä, yksinkertainen puku oli niinkuin herrasmiehen — käyttääksemme selvästi kuvailevaa lausetapaa, koko mies oli ihmeellisesti "virittänyt säveltä alas."
"Minä pelkään, sir, että olen liian rohkea," sanoi Tom hiukan sammaltaen ja käännellen hattua sormillaan.
"Minä olisin suurempi vapauden ystävä, kuin olen, jos minua aina kohdeltaisiin tällä tavalla," sanoi Kenelm, huonolla tuulella ollen; mutta hänen luonteensa jalompi puoli pääsi kohdakkoin voitolle, ja hän tarttui vanhan vastustajansa käteen ja huudahti: "Tom hyvä, te olette hyvin tervetullut. Minä olen erittäin iloinen nähdessäni teitä. Istukaa, mies; istukaa — olkaa niinkuin kotonanne."
"Minä en tiennyt että olitte palannut Englantiin, sir, ennenkuin näinä päivinä vasta; sillä te sanoitte että kun tulette takaisin, niin saisin nähdä teitä tai kuulla teistä." Nämä viimeiset sanat lausuttiin hiukan soimaavaisella äänellä.
"Minä ansaitsen moitetta, suokaa anteeksi," sanoi Kenelm katumaisesti. "Mutta miten te minun löysitte? Ettehän edes nimeäni tuntenut? Siitä oli kuitenkin helppo selkoa saada; mutta kuka teille antoi adressini?"
"Sen teki Miss Travers, sir; ja hän käski minun käydä teidän luonanne. Muutenhan minun ei olisi sopinut kutsumatta tulla, koska ette lähettänyt minua hakemaan."
"Mutta, Tom hyvä, minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, että te Londonissa olitte. Eihän kutsuta ihmistä, jonka luullaan olevan enemmän kuin sadan penikulman päässä, luokseen iltapäivällä. Minä otaksun että vielä olette setänne luona? Ja minun ei tarvitse kysyä miten te viihdytte — jok'ainoa tuuma teissä, kiireestä kantapäähän, ilmoittaa että olette hyvin-voipa mies."
"Niin," sanoi Tom; "paljon kiitoksia, sir, minulla on varsin hyvä toimeeni katsoen, ja setäni aikoo jättää koko toimen minulle joulun-aikana."
Tällä aikaa Kenelm oli soittanut palvelijaansa ja käskenyt hänen tuomaan sellaisia virvokkeita sisään, joita voi löytyä hyyryllä asuvan nuoren miehen varastossa. "Ja minkätähden olette kaupunkiin tullut, Tom?"
"Miss Travers kirjoitti minulle pienestä seikasta, jonka hän hyväntahtoisesti on minulle toimittanut, ja hän sanoi että te tahdoitte tietoja siitä; ja mietittyäni muutamia päiviä asiata, päätin tulla kaupunkiin: toden perään," lisäsi Tom sydämellisesti; "minun teki mieli jälleen nähdä teidän kasvojanne."