Mrs Somers oli aikaa sitten palannut kori kädessä, mutta seisoi yhä sitä kädessään pitäen, sillä hän ei uskaltanut vierasta herraa keskeyttää, ja kuunteli hänen sanojansa yhtä suurella kärsivällisyydellä ja yhtä vähän asiasta ymmärtäen, kuin se olisi ollut yksi niitä suuria riitasaarnoja kirkonmenoista, joilla Mr Lethbridgen juhlallisissa tilaisuuksissa oli tapa seurakuntaansa suosia.
Kun Kenelm oli tämän arvostelun tapaisen luentonsa lopettanut — josta moniaat runoilijat ja kirjailijat, jotka koettavat pilkata ideaalia panemalla oikeista hiuksista tehdyn valetukan kivisien kuvapatsaiden päähän, voisivat saada monta hyvää neuvoa, jos alentaisivat itsensä niitä tottelemaan, joka kuitenkaan ei ole luultavaa — huomasi hän että Mrs Somers seisoi hänen vieressään, otti häneltä korin, joka todella olikin erittäin kaunis ja sievä ja oli jaettuna useampien osiin sellaisia kaluja varten, joita naiset käyttävät, ja kiitti sitä hyväksi.
"Nuori neiti aikoo itse varustaa sitä silkkivuorilla ja koristaa sitä nauhoilla," sanoi Mrs Somers ylpeästi.
"Eiköhän nauhat tule sitä pilaamaan?" sanoi Will kysyväisesti.
"Ei ensinkään. Teidän synnynnäinen sopusoinnun aistinne ilmoittaa teille, että nauhat sopivat vallan hyvin sellaisiin kepeihin kutomusteoksiin kuin tämä kori on; mutta te ette voisi panna silkkinauhoja noihin nurkassa oleviin karkeihin ruokavasuihin. Ainetta aineen mukaan, paksu köysi sopii niille; samoin kuin runoilija, joka käsittää taidettansa, käyttää kauniita lausetapoja niissä runoissa, jotka ovat kirjoitetut ylhäisten salongeja varten, mutta huolellisesti karttaa niitä, kun hän sepittää yksinkertaisia runoja, joiden tarkoitus on olla voimakkaita ja voida tunkea avaralle, vaikka ovat kovan kohtelun alaisina matkalla. Mutta teidän tulisi todella ansaita paljon enemmän rahaa tällaisella työllä, kuin ollen tavallisena päiväläisenä."
Will huokasi. "Ei näillä seuduin, sir. Mutta jos asuisin kaupungissa."
"Miksi ette muuta kaupunkiin?"
Nuori mies punastui ja pudisti päätänsä.
Kenelm kääntyi kysyväisesti Mrs Somers'iin. "Minä kyllä mielelläni sinne muuttaisin, missä olisi paras pojalleni olla. Mutta —" ja tässä hän keskeytti itsensä ja kyynel vieri hiljaa hänen poskeansa alas.
Will vastasi iloisemmalla äänellä: "Minä alan nyt tulla tunnetuksi, ja tulen saamaan työtä, kun vaan odotan kärsivällisyydellä."