»Pidä suusi, orja; tai jos puhua tahdot, kerro, mitä olet kuullut
Glaukuksesta!»
»Isäntäni lähti vastikään atenalaisen kuulusteluun. Glaukus saa kyllä kärsiä rangaistuksen.»
»Mistä?»
»Pappi Apekideen murhasta.»
»Ah!» Nydia parkaisi sivellen kädellä otsaansa. »Kuulin siitä kyllä, mutta en käsittänyt mitään. Mutta kuka uskaltaa katkaista hiuskarvaakaan hänen päästään?»
»Pelkään, että leijona uskaltaa.»
»Jumalat auttakoot! Mitä loruja sinä laskettelet?»
»Sitä vain, että jos hänet tuomitaan syylliseksi, niin on leijona tai tiikeri hänen pyövelinsä.»
Nydia syöksähti ylös ikäänkuin nuoli olisi hänen sydämensä lävistänyt. Hän päästi läpitunkevan huudon ja langeten polvilleen orjan eteen hän huudahti äänellä, joka sulatti tämänkin kivikovan sydämen! —
»Oi sano minulle puhuneesi leikkiä! — Se ei ollut totta! Puhu, puhu!»