»Minä uhraan hänelle joka yö», peluri vastasi.
»Sitä en epäilekään. Uusia uhreja ei ole kai enää ilmestynyt!»
»Herkules avita, purevaa puhetapaa», Glaukus huudahti nauraen.
»Koiran varotus on aina huulillasi», Klodius virkkoi katkerana, »sinun pitääkin aina haukkua.»
»Minun pitääkin aina koiraa (canis) varoa, sillä sinun kanssasi pelatessani minä heitän aina canes», Sallustus vastasi.
»Hiljaa», Glaukus sanoi ottaen ruusun lähellä seisovalta kukkastytöltä.
»Ruusu on vaitiolon merkki», Sallustus huomautti. »Mutta minä haluan niitä nähdä vain illallispöydällä.» — »Siitä muistuu mieleeni», hän jatkoi, »että Diomedes on luvannut pitää ensi viikolla suuret pidot. Oletko kutsuttu, Glaukus?»
»Olen, tänä aamuna sain kutsun.»
»Minä myöskin», Sallustus sanoi ottaen vyöltään nelikulmaisen papyruspalasen. »Huomaan, että hän on kehottanut saapumaan tuntia aikaisemmin kuin on tapana — se ennustaa jotakin tavatonta.»
»Oh, hän on rikas kuin Kroisos», Klodius sanoi, »ja hänen ruokalistansa on pitkä kuin eepillinen runoelma.»