»En ole rahanahne», Lydon sanoi ylpeänä ja vetäytyi huoneen toiseen päähän.
»Mutta en näe Burboa, missä on Burbo? Minun täytyy puhua Burbon kanssa», Klodius huudahti.
»Hän on tuolla sisällä», Niger vastasi viitaten vastapäätä olevaan oveen.
»Ja missä on Stratonike, se vanha hyväkäs?» Lepidus kysyi.
»Mitä? Hän oli juuri täällä ennenkuin te saavuitte. Mutta hän kuuli tuolta sisältä jotakin epäilyttävää ja hän meni sinne. Polluks avita! Vanhalla Burbolla on ehkä tuolla takahuoneessa joku naikkonen. Kuulin äsken naisen äänen kirkuvan. Tuo vanha akka on mustasukkainen kuin Juno.»
»Hoo, mainiota!» Lepidus huudahti nauraen. »Tule, Klodius, menkäämme jakamaan saalis Jupiterin kanssa! Ehkä hän on löytänyt Ledan.»
Samassa heidän korviinsa tunkeutui luja tuskan- ja kauhunhuuto.
»Oi, säästäkää minua! Minähän olen vain lapsi. Olen sokea, — eikö siinä ole rangaistusta kyllin?»
»Oi, Pallas auttakoon! Minä tunnen tuon äänen. Sehän on minun kukkastyttö raukkani», Glaukus huudahti ja syöksyi samalla huoneeseen, josta huuto kuului.
Hän tempaisi oven auki. Hän näki Nydian vääntelehtivän tuon hurjistuneen noita-akan kynsissä; ja vereen tahraantunut nuoranpätkä oli jälleen koholla — se oli äkkiä pysähtynyt.